*

HeikkiPenttilä

Näillä eväillä Suomi nousuun!

  • Suomi täyttää vuosia ja esittelee vahvuuksiaan.
    Suomi täyttää vuosia ja esittelee vahvuuksiaan.
  • Suomen juhlavuoden juhlalikööri tulee etelänaapurista.
    Suomen juhlavuoden juhlalikööri tulee etelänaapurista.
  • Lahti 2017 hiihdon MM kisoissa Salpausslällä juotetaan vieraille englantilaista vettä ruotsalaisesta kartonkipurkista.
    Lahti 2017 hiihdon MM kisoissa Salpausslällä juotetaan vieraille englantilaista vettä ruotsalaisesta kartonkipurkista.
  • Kansallisrunoilijan emännän reseptillä tehdyt leivokset tuodaan Latvian tehtaalta.
    Kansallisrunoilijan emännän reseptillä tehdyt leivokset tuodaan Latvian tehtaalta.

Ajattelin varmaan vielä joulukuussa, että tämä olisi taas jonkinlainen "yksittäistapaus", niinkuin tässä viime aikoina on opittu puhumaan jossain muussa yhteydessä. linnan-juhlien-ruokien-toimittajat-eivät-saa-kertoa-että-ovat-saaneet-tuotteitaan-juhliin

 

Nyt on jo tullut mitta täyteen, enkä voi enää oikein muuta, kuin kysyä, että mitä pirun metsäläisiä tässä ollaan.

 

Hallinto keulii kaikenlaisia hankkeita: hungryforfinland.fi www.foodfromfinland.fi/ joissa hallinto, neuvonta ja etujärjestö käyvät palaveroimassa ja kehumassa vuoroin toinen toisiaan. Aikaansaannoksena on lähinnä se, että sovitaan seuraavan palaverin aika ja paikka. prkl

 

Samaan aikaan toisaalla toiset hankeihmiset, viranomaiset ja muut kekkulit virittelevät omia ekologisia pisneksiään vuoroin vihreät ja siniset silmälasit päässään. Tuodaan juhlajuomaa Virosta ja ekologista kuntojuomaa Englannista, tehdään katetta liki kansallisherkulla, made in Latvia.

Hyväkkäät vielä puolustavat tätä sillä, että kyllähän meidän pitää hyväksyä, että tänne tuodaan huippulaatuisia herkkuja ulkoa, kun me elämme sillä, että myymme heille vessapaperin raaka-ainetta ja laivoja.

 

Yritä tässä sitten olla ihmisiksi pieni paikallisia raaka-aineita käyttävä elintarvikejalostaja myymässä herkkuja asiakkaille :) 

 

Kannattaisikohan tuon foodfromfinland porukan oikeasti alkaa myymään muiden tuotteita? - Ei kannata, siellä on kyllä paremmat myntimiehet, eivätkä saa todennäköisesti virasta kuukausipalkkaa. ;) 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Noloa. Työt teetetään täällä virolaisilla ja muumaalaisilla. Suomalaiset lepäävät. Miksi näin on? Mikä tämän saa aikaan? Jossakin on vikaa, mutta missä? Onko politiikka syypää? Onko byrokratia syypää? Jokin mättää.......

Käyttäjän KirsiViljanen kuva
Kirsi Viljanen

Aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että meillä Suomessa olisi paljon opittavaa ja tehtävää sen suhteen, että osataan oikeasti olla ylpeitä kotimaisista raaka-aineista, ja niitä arvostaen myös käytettäisiin, ja sitä kautta saataisiin #Suominousuun. Lähiajan esimerkit (#Suomi100 #juhlalikööri; #Lahti2017 #watergate; #Fazer #Runebergintorttu jne) osoittavat, että kilpailutuksen - ja kilpailukyvyn - taakse on helppo piiloutua, ja niillä omia ratkaisujaan perustella.

En kuitenkaan ymmärrä kuittejasi #HungryForFinlandia tai #FoodFromFinlandia kohtaan. Itse istun HFF:n ohjausryhmässä, ja voin vakuuttaa, että me kokoustetaan vain 2 krt/v... HFF-strategia on tarkoitettu kaikille suunnannäyttäjäksi, ja toivon, että toimijat sen ottavat omakseen, ja löytävät sieltä apuja omaan toimintaansa. Hankkeen vetäjät todella tekevät töitä alueidemme ja yritysten eteen: viime vuonna syntyi esim alueelliset ruokamatkailuprofiilit, joita maakuntien kannattaa käyttää apuna profiloituessaan ruokamaakuntana. Laaditut ruokamatkailun tuotesuositukset ja niiden mukaan työstetyt ruokamatkailutuotteet nostavat laatua kautta linjan, ja yritysten kanssa työstetyt kärkituotteet lisäävät kansainvälisesti markkinointikelpoista tarjontaa. HFF-sivuille on työstetty materiaaleja, joista voi oppia tai käyttää oman yrityksensä markkinointiin. Eli on tehty toimia, joiden toivon löytävän tiensä ihan jokaisen hyödynnettäväksi.

FoodFromFinland -ohjelma todettiin väliarvioinnissa tuloksekkaaksi. Ja sitä se on ollut. Vientimarkkinoiden avaaminen uusille kohdemaille on pitkäjänteisyyttä vaativaa työtä, mutta ohjelman kautta on jo nyt avautunut uusia väyliä laadukkaille elintarvikkeillemme mm. Lähi-Itään, Kauko-Itään, Afrikkaan ja Amerikkaan näiden perinteisempien markkinoiden lisäksi. Neuvottelujen tuloksena n 100 uutta tuotetta on pääsemässä Saksan markkinoille, ja Kiina on muodostumassa yhä merkittävämmäksi viennin kohdemaaksi. FFF on jo parin vuoden tehokkaalla toiminnallaan saanut kurottua umpeen Venäjän kaupan sulkeutumisesta aiheutunutta vientivajetta (-300m€).

Eli en nyt tiedä, kuka keulii tai kehuu. Mutta noita em. tuloksia kelpaa kyllä kehua!

Ystävällisesti,
Kirsi Viljanen
MMM

Käyttäjän MikaTaipalus kuva
Mika Taipalus

Olen ruokakulttuurin harrastaja ja seurannut pitkään suomalaisen ruoan surkeaa taaperrusta kotimaassa ja ulkomailla. Suomen ruokateollisuuden, alkutuotantoa edustavien järjestöjen, keskittyneen kaupan ja edellisiä siipeilevän ministeriövetoisen hankemaailman tasapainolautailusta ei ole toistaiseksi syntynyt juuri mitään hyvää, ellei muutamia työpaikkoja julkishallinnossa tai julkisesta rahoituksesta riippuvaisessa järjestömaailmassa oteta lukuun.

Asuin pitkään Norjassa ja ajoin kymmeniä kertoja niiden vuosien aikana Ruotsin poikki Osloon radion lähiruokaohjelmia kuunnellen ja jokaisella matkalla jossain syömään pysähtyen. Huomasin Värmlandin olevan ruokamaakunta, jossa on yrittäjiä, kunnianhimoa ja pyrkimystä kasvuun. Uskoa tulevaisuuteen ei sieltä puuttunut ja hallitus tuki mm. vientiponnistuksia Matlandet Sverige -hankkeella hyvin tuloksin.

Norjassa herättiin kaupan keskittymiseen vuoden 2010 tienoilla, kun neljän ketjun yhteinen markkinaosuus ylitti 60 % ja hallitus teetti ison selvityksen nimeltään Mat, makt og avmakt, tarkoituksena selvittää kaupan ja tukkuliikkeiden vahvistuvan valta-aseman vaikutusta alkutuotantoon ja pienempään jatkojalostukseen. Ero Suomeen on selvä. Suomessa vähän yritettiin KKV:n pienellä selvityksellä keskittymisen oltua jo pitkään yli 80 % kahdelle kauppaketjulle, mutta pian selvityksen valmistuttua Suomen Lähikauppa päätyi Keskolle ilman suurempaa huutoa.

Näen, kuinka kasvukykyisiä pientuottajia ei usein synny ja heidän parhaat innovaationsa varastetaan kauppaketjujen private labeleiksi muutamassa vuodessa.

Kirsi Viljanen, mitä sinun mielestäsi Suomessa tapahtuu?

Muutin hiljattain Orivedeltä Helsinkiin, hyvin pääkaupungin keskustaan. Nyt täytyy todeta, että Orivedellä on suomalaisittain hyvät ruokakaupat ja Helsingissä varsin surkeat, kun ajatellaan keskittyneen kaupan luomaa ruokakauppakulttuuria. Toki minulla on monta Helsingin mahdollisuutta vielä tutkimatta, mutta yksinkertaistaen suomalaisilla on ainakin ruoan kohdalla yhtä huonosti Hangosta Lappiin.

Minua riepoo Heikki Penttilän tavoin pienen ja keskikokoisen ruokayrittäjyyden puute ja samalla ei tietenkään voi syntyä toinen toistaan tukevaa joukkovoimaa esimerkiksi logistiikkaan ja markkinointiin. Menestyvimmätkin päätyvät helposti joltain toimintansa osalta isojen kauppojen talutusnuoraan.

Suomeen tarvittaisiin hallituskausista riippumaton ruokakulttuurin kehittämisen toimenpide, jolla olisi suuri itsenäisyys ja riittävät resurssit saada jotain oikeaa aikaan. On tyrmistyttävää seurata kuinka neljän vuoden välein ajetaan jokin uusi mukava ja söpö ruokajuttu ylös. Vajaat 2 vuotta kutsutaa yrittäjiä kokouksiin ja sitten ovet jo suljetaan.

Suomen talouden nousussa, ja ennenkaikkea tämän maan kehittymisessä paremmaksi paikaksi nurkasta nurkkaan, ruoalla voisi olla suuri merkitys, mutta uusi ajattelu on liian pientä massiivisen kaupan ja suuren teollisuuden puristuksessa.

Käyttäjän KirsiViljanen kuva
Kirsi Viljanen

hei. No nyt ilmestyi tuo edellinen kommenttikin

Käyttäjän HeikkiPenttil kuva
Heikki Penttilä

Oma kokemukseni ja näkemykseni pohjaa tammikuussa 1990 alkaneeseen maatalousyrittäjyyteen ja 1995 elokuussa alkaneeseen pienimuotoiseen elintarvikejalostukseen.

Havaintoni on karusti pelkistettynä, että Suomessa on näinä viime vuosikymmeninä menestynyt mahdollisimman suuri elintarviketeollisuus. Toiminnasta etujärjestö MTK suostuu näkemään siitäkin vain osuustoiminnan kautta omistetun osan.

Paikallista ja pienimuotoista toimintaa on kaikenkaikkiaan marginaalisen vähän ja sen kasvu on tehokkaasti estetty erilaisilla hallinnollisilla toimilla. Hallinto, arkipäivälle ja maalaisjärjelle sokeana on tullut säätäneeksi niin raskaan ja kalliin valvonnan toiminnalle, että se viimeistään on saanut syvän lamaantumisen aikaan.
-Nyt samat naamat esiintyvät keulakuvana, kun heidän alaisuudessaan aikanaan säädettyjä hölmöyksiä puretaan pois.

Loistavat uudet tuotteet syntyvät yksityisten ihmisten päissä ja keittiöissä ja sitä kautta pienissä yrityksissä, jotka siis lähes kokonaan puutuvat tästä maasta. Elintarviketeollisuus on viime vuosikymmenet pyrkinyt kehittämään ratkaisuja, joilla saadaan elintarvikekuvausmassoihin uutettua mahdollisimman paljon vettä, että pystytään tuotteet myymään kauppojen private label hyllyihin edes jonkinlaisella katteella. Näin niistä tuotteista on tullut siis myös vientikelvottomia.

Tänne armaaseen Suomeen on syntynyt erikoinen hankemaailma, joka kulkee omaa polkuaan irti arjesta ja yrittäjistä. Itse olen näiden vuosien varrella osallistunut erinäisiinkin hankevetoisiin juttuihin joista positiivisena kokemuksena on nostettavissa toistaiseksi vain yksi. Ahlmanin koulun Parasta pöytään Pirkanmaalta 1-hanke.
Hankemaailma on täällä nyt täysin päälaellaan. Tehdään erinäisiä juttuja ja toivotaan hartaasti, että joku yrittäjä löytäisi ne ja niistä olisi sille hyötyä. Hanketoiminnan pitäisi olla yritys ja tuotelähtöistä - siis jos sitä ylipäätään tarvitaan.
Ainakin aiemmin viranomaisten hankeohjeisiin oli erikseen kirjattu kutakuinkin niin, että hanketoiminnasta EI saa olla hyötyä yksittäisten yritysten tai tuotteiden markkinoinnille!

Käyttäjän HeikkiPenttil kuva
Heikki Penttilä

Täällä ollaan ruuan tuotannosta ja jalostuksesta hiljaa "kusi sukassa". Esim. Puolassa on jokapäiväinen TV ohjelma, joka ruotii maatalouden, maaseudun, pienimuotoisen ja teollisen jalostuksen ja kaupan asioita kaikenaikaa. Täällä tavallisella kuluttajalla ei ole minkäänlaista kanavaa saada tietoa näistä asioista. Vanha vasemmiston mantra "tapa maajussi päivässä" on muuttunut maajussien puutteessa hallintovirkamiesten "tapa yrittäjä päivässä" mantraksi.
Meillä täällä ei edes ole maaseudulla ja pienyrittäjillä minkäänlaista etujärjestöä, pelkästään ämteekoo joka ajaa osuustoiminnalle tuottavien bulkkimaatilojen asiaa ja sitäkin varsin koomisesti

Käyttäjän KirsiViljanen kuva
Kirsi Viljanen

Kiitos Heikki ja Mika hyvistä pohdiskeluistanne. Itse olen ollut eri rooleissa pk-elintarvikealan työssä mukana lähes 20 vuotta, ja nähnyt sen, miten pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä vaatii nostaa lähiruoka- ja alan mikro/pk-yrityksiä markkinoille ja saada niille tunnistettua ja tunnustettua asemaa. Taakseen se vaatii myös poliittista tahtoa, jota nyt vihdoin myös on. Mutta erityisesti se vaatii hyviä tuotteita ja yrittäjiltä sinnikkyyttä ja yrittäjyyttä. Ja maksavia asiakkaita ennen kaikkea.

Harvoin muistetaan, että Suomen elintarvikealan yrityksistä n 95% on pieniä, alle 50 hlöä työllistäviä. Ne tuovat työtä ja toimeentuloa maaseudulle ja rikastuttavat valikoimia niin päivittäistavarakaupassa kuin yhä moninaistuvissa muissa jakelukanavissa. Yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän niin markkinointiin, logistiikkaan kuin tuotekehitykseenkin, myös yli toimialarajojen kuten kulttuuri ja matkailu.

Paljon on kuitenkin saatu aikaan, ja esimerkiksi www.aitojamakuja.fi sivuilta voi hakea tarvitsemiaan tuotteita yli 2000 elintarvikealan yrityksen ja suoramyyntitilojen tiedoista. Sieltä näkee sen mahtavan tuotteiden kirjon, joka meidän maassa pienemmillä yrityksillä on! Lähiruokaa ja pienten yritysten tuotteita saa yhä paremmin ja paremmin päivittäistavarakaupoista ja lähiruokaan erikoistuvia myymälöitä on perustettu ympäri maata. Lähiruoka kulkee myös pyörillä, netin kautta, ruokakasseissa, REKOissa, ruokapiireissä ja monien muiden järjestelyjen kautta. Niistä toivottavasti kukin tuottaja ja kuluttaja löytää itselleen sen kaikkista sopivimman.

Hankkeita on kritisoitu, monesti syystäkin. Yrittäjiä on voitu houkutella hankkeisiin väärin argumentein. Hyvä on muistaa, että jos hanke 100% julkisella rahalla, saa se harvoin tuottaa suoraa hyötyä yritykselle. Eli mitä enemmän halutaan yrityskohtaista kehittämistä, sitä enemmän on osoitettava omaa rahaa peliin ja kehittämisinstrumentti on muu kuin yleishyödyllinen hanke. Joskus on helpompi hoitaa kehittämistyö ohi hankemaailman, mikä on usein joustavampaa ja ei byrokraattista. Monet löytävät taas hankkeiden kautta itselleen sopivia kumppanuuksia, joiden kautta omaa yritystoimintaa on helpompi kehittää eteenpäin. Kukin taaplaa siis tavallaan, ja oman yrityksensä elinkaareen sopivimmin keinoin.

Olemme tottuneet kritisoimaan itseämme ja kehumaan muita maita ja varmasti meillä on opittavaa muilta naapureiltamme. Katson nyt asiaa omasta virkamies-roolistani: Kolikolla on kuitenkin aina se kumpikin puoli. Norjassa lähiruoka on vasta nyt nostamassa asemaansa, kiitos matkailumarkkinoinnin. Ruotsin kollegat olivat kateellisia siitä, miten Suomessa on saatu aikaan korkein poliittinen päätös Lähiruokaohjelmasta, ja sen sisältöä on selvästikin kopioitu Ruotsin uuteen ruokastrategiaan. Tanska oli kiinnostunut Lähiruokaohjelmastamme, ja on nostamassa lähiruoan merkitystä heillä perinteisesti vahvana olevan luomun rinnalle. Joten, vaikka se kentällä ei aina näy, niin kannattaa vähän röyhistellä, jos/kun olemme saaneet olla esimerkkeinä naapureillemmekin. Mistään lyhyestä määräaikaisesta toimesta emme puhu, kun linjaukset on kuitenkin tehty vuosille 2013-20.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset