*

HeikkiPenttilä

Minun lähiruokakuplani osa 2.0

  • Minun lähiruokakuplani osa 2.0

Minun lähiruokakuplani on oman vanhan käsitykseni mukaan omassa päässäni.
Joitain päiviä sitten sain elää todeksi sen, että se voi myöskin olla olemassa. (Siitä ehkä lisää tuonnempana)

Tunnen omasta mielestäni suomalaiseksi maajusssiksi kohtuullisen hyvin eurooppalaista maataloutta ja ruuanjalostusta. Onnekseni vuosien varrella olen päässyt vierailemaan mitä erilaisimmilla tiloilla ja erikokoisissa ruuan tuotantolaitoksissa monella puolella eurooppaa.

Olen nähnyt monia tiloja, joissa tilan maataloustuotteet jalostetaan itselle ja asiakkaille juureksiksi, vihanneksiksi, perunaksi, leiväksi, lihaksi ja  makkaraksi, kalaksi, muniksi ja pastaksi, juustoiksi ja muiksi maitotuotteiksi, mehuiksi, oluiksi, viineiksi ja snapseiksi.

Leimallista monille toimijoille on ollut se, että he käyttävät omaa tai paikallista raaka-ainetta ja tuotteet käyttää paikalliset asiakkaat, jotka hankkivat ne tilalta, kaupasta, paikallisesta ravintolasta. Kun asiakkaat tulevat "iholle" pidetään ympäristökin siistinä ja houkuttelevana. Monesti tuottajat ja jalostajat tuntevat asiakkaansa ja asiakkaat tuntevat ja ovat ylpeitä tuotteidensa tekijöistä.

Kun tuotantoeläin teurastetaan ja jalostetaan omassa kylässä tai maito jalostetaan maitohuoneen viereisessä tuotantotilassa ja valutetaan prosessin kuluessa vapaasti tuotantovaiheesta toiseen ilman pumppauksia, aletaan olla rakenteeltaan ja laadultaan alkuperäisien elintarvikkeiden kanssa tekemisissä.

 

Minun utopiassani meilläkin voisi tulevaisuudessa käyttää paikallisesti tuotettuja ja jalostettuja mahdollisimman vähän jalostettuja elintarvikkeita paljon enemmän ja muulloinkin kuin kesälomakauden aikana.

Minun kuplassani maaseudulla nyt piilevänä oleva halu jalostaa oman alueen tuotteita paikalliseen kysyntään kasvaa pienin ja isommin askelin mutta määrätietoisesti. Pienet lihanjalostajat käyttävät paikallista lihaa, leipurit viljaa, maidonjalostajat maitoa, marjoja ja tietenkin paikalliset ihmiset käyttävät paikallisia tuotteita ja palveluja.

 

Länsimaailman laajuinen innostus käsityöläisoluisiin on minulle merkki siitä, että sama myönteinen harrastuneisuus ja tiedostuneisuus saattaa jonakin päivänä tarttua myös ruokaan ja jopa myös täällä meillä.

 

Omaan verkostooni kuuluu tällä hetkellä ainakin viisi maitotilaa, joista kolme jalostaa tuotteitaan itse jugurteiksi, juustoiksi ja jäätelöiksi, kaksi juustolaa, jotka käyttävät muiden tuottamaa maitoa. Pari lihanjalostajaa, jotka teurastavat ja jalostavat omia ja lähialueen tuotantoeläimiä.

Pieniä myllyjä on kolme, joista yksi toimittaa tuotteitaan valtakunnalliseen jakeluun ja kaksi muuta paikallisesti.

Munantuottajia on kaksi, joista toinen myy tuotantoaan suoraan ja toinen pääosin teollisuuteen.

Pieniä leipureita on itseni lisäksi ainakin neljä, joista yksi on erikoistunut gluteenittomuuteen, yksi luomuun, yksi perinnereseptiikkaan ja meidän tuotteethan on "linnunpönttö omasta päästä"-sarjaa.

Paikallista rypsiöljyä kylmäpuristaa yksi puristamo ja kurkkua jalostaa toinen jalostaja. Lisäksi piireihin kuuluu hunajaa, kalaa, mehuja, hilloja, säilykkeitä...

edit: Nyt huomaan jättäneeni tästä arvovaltaisesta ryhmästä kokonaan mainetta niittävän Pyynikin käsityöläispanimon pois mutta tulipahan tuokin korjattua :) 

Yhteistyökumppaneihin kuuluu monta perunan viljelijää ja pari juurikkaan viljelijää.

 

Se, että korostan ja hehkutan pientä ja paikallista, ei ole elintarviketeollisuuden oikeutuksen arvostelua.

Minun utopiassani runsas pienien tuottajien ja jalostajien määrä nostaa koko kotimaisen alkutuotannon ja elintarvikejalostuksen arvostusta merkittävästi ja siitä hyötyy koko ketju. Minun utopiassani suuri sparraa pientä ja kaikki hyötyvät. 

Olen ollut elintarvikealan toimija ja lähiruoan tekijä 21,5 vuotta ja MTKn jäsen 26v 2kk ja se mielestäni antaa minulle oikeutuksen osallistua kriittisestikin julkiseen ruokakeskusteluun. Sen kriittisyyden yritin jättää tässä vuodatuksessa vähemmälle :) 

Ja hei! Tämä ei ole vaalipuhe. En ole pyrkimässä kunnalliseen, enkä valtakunnalliseen polittiseen vaikuttamiseen vaan omat keinoni osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ovat aivan jossain muualla :) 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Niinpä, sitten yleisö kuorossa huokailee että hienolta kuulostaa, miksei tällaista ole enemmän. Kun lukee tarinoita lapun luukulle laittaneista yrittäjistä. Että yritys ei pysy pystyssä pelkällä empatialla.

Sille lähiruokatarjonnalle pitäisi olla tarpeeksi tasaista kysyntää - siis ettei ensi-innostuksen laannuttua potentiaalinen asiakaskunta kuitenkin hurauta automarkettiin valikoiman ja tarjousten perässä.

Käyttäjän HeikkiPenttil kuva
Heikki Penttilä

Yksi iso ongelma on, että meillä pienillä toimijoilla ei ole itsellä aikaa, kassaa, eikä omaa etujen valvojaa hoitamassa toiminnan tiedottamista, myyntiä ja markkinointia. Sen paikallisen tuotteen voisi toki helpoiten ostaa myös sieltä marketista muiden ostosten ohella. Meillä ei vaan ole ollut juhlapuheita parempia työvälineitä pistää ja pitää paikallistuotannon pyöriä pyörimässä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Pienestä aloittavilla on kaikilla tämä muna vai kana-ilmiö. Minusta yksi toimiva malli voisi olla, että lähiruokayrittäjä toimittaisi tuotteitaan myös automarkettiin joka näkisi nuo tuotteet markkinoinnissaan sisäänvetoarvona. Jolloin asiakkaat löytäisi tiensä omaankin puotiin? Vai onko se niin, että iso dominoi pientä tällaisissa asioissa.

Tampereella esimerkki toimivasta lähiruokayrityksestä on Tapolan makkarabaari, jonka herkkuja käyn erikseen itsekin toisinaan maistamassa. Joka varmaan pärjää perinteidensä ja maineensa (mustamakkara) perusteella, eli on ylittänyt suosittuuskynnyksen joskus kauan sitten. Vaikka kyllä ne muutkin tuotteet pitää pysyä maistuvina.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #4

Ennen oli Tampereella aika monta mustamakkaranvalmistajaa. Sehän on kilpailun tulos, suuret syö pienempiä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Hienot ajatukset, mutta ei toimi Suomessa.

Suomi kulkee verotus edellä ja Kepu on sääntelyllä tuhonnut maaseudun palvelut ja elinvoimaisuuden.

Pidän myös 10.000 maataloudessa työskentelevää virkamiestä ylimitoitettuna.

Käyttäjän HeikkiPenttil kuva
Heikki Penttilä

Tilanne on moninainen. Kauppiaat näkevät lähiruuan yhtenä mahdollisuutena tehdä katetta huonokatteisen ketjuvalikoiman paikkaamiseen. Harva näkee lähiruoan tarjoamista merkittävänä lisäarvontuojana.
Omakin käsitykseni on, että etujärjestö, hallinto ja poliittinen johto on tuhonnut suomalaisen maaseudun, eivätkä ole maatalouden osallakaan onnistuneet kovin häävisti.
Liha alalla on kurjaa, kun monopolisoitunut teurastamotoiminta hinnoittelee omat ylijäämätuotteensa niin, että pienien on järkevämpi käyttää tuontilihaa elääkseen.
Mikroskooppisen pienenä yrittäjänä olen itse onnistunut tekemään juurevaa yhteistyötä teollisuusmittaluokan leipomon kanssa ja se pitää minua leivän syrjässä kiinni

Käyttäjän HeikkiPenttil kuva
Heikki Penttilä

Mihinkähän se loppu hukkui?
Itse näen, että paikallisella pienellä elintarvikejalostuksella pystyttäisiin luomaan se paljon kaivattu kotimaisen ruuan arvostus.
Elintarviketeollisuus, etenkin osuustoiminnallisesti omistettu, pelkkää, että pientuotanto vie leivän sen suusta, eikä ymmärrä, että se pieni toimeliaisuus on se, joka luo sille toiminnalle todellisen arvon, josta hyötyisivät kaikki.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Maidosta. Niin, eikös maitokin pastöroida sen vuosi että voidaan myydä vanhaa maitoa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset